matkakertomuksia

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Helsinki Spring Marathon 22.4.2018

Pitkissä matkoissa pääsi tulemaan lähes puolen vuoden tauko ja talvikaudella juoksukilometrit jäivät vähäisiksi. Niinpä ilmassa olikin tuttua tervettä jännitystä, kun Hanskin ja Riston kanssa haistelimme ilmaa Pukinmäen urheilukeskuksessa. Hyi olkoon, kun tuntui kylmältä ja tuuliselta. Päälläni oli kaksi pitkähihaista paitaa, lippis ja ohuet hanskat, kymmenen vuotta juoksuja kokeneita vaatteita, jaloissa uudehkot, maratoneja kokemattomat juoksutrikoot ja yhden maratonin juosseet Air Zoom Pegasukset, joita nykyisin hankin toiset toistensa jälkeen. Tuuli tuntui kylmältä ja taivaalta tihmosi vettäkin hyvin hienokseltaan. Pidimme sitä hyvänä merkkinä.

Juoksimme Hanskin kanssa alkupuoliskon kimpassa sangen hyvällä vauhdilla, 5:30min/km molemmin puolin. Pelkäsin sen olevan itselleni liian kovaa menoa, mutta kun kulki niin kulki. Suurin kylmän tunne hävisi parin ekan kilometrin aikana ja pian ei peukaloitakaan enää palellut. Reitti oli mukava päällystepohjainen, ei suuria nousuja eikä jyrkkiä käännöksiä. Maratonille lähti toistasataa juoksijaa ja ihan alussa oli pientä tungosta, mutta se helpotti piakkoin.

Sisäisen lämmön noustua juoksukeli oli lähes paras mahdollinen. Pieni tihku ei haitannut. Lämmintä ei kuitenkaan ollut niin paljon, että olisi mieli tehnyt riisua toista paitaa pois. Tuulikaan ei reitillä päässyt pahemmin puhaltelemaan. Toki pieni lämmönlisä ja auringon vilautus olisi tehnyt hyvää.

Reitti Suunnon näyttämänä
Reitti koostui neljästä vastapäivään juostavasta kierroksesta Pukinmäki-Tapaninvainio-Tuomarinkylä-Itä-Pakila-alueella. Pieni piipahdus tehtiin Vantaan puolellekin Tammistossa. Tuusulanväylä oli rajana lännessä ja Kehä I etelässä. Toisen kierroksen jälkeen eli puolikkaan kohdalla aikaa oli kulunut pikkaisen reilut tunti 56 minuuttia. Näin nopeita puolikkaita en ole juossut aikoihin, kiitos Hanskille kirityksestä. Nyt oli kuitenki aika päästää Hanski jatkamaan omalla vauhdillaan. Vielä kolmeenkymppiin asti sain alle 6 min/kilometrejä, mutta viimeisellä kierroksella vauhtini hyytyi. Kolme ensimmäistä kierrosta meni minuutin alle kolmen tunnin, mutta viimeisen kierroksen viimeistelin paljon rauhallisemmin.

Neljännellä kierroksella puolimaratoonarit starttasivat aivan nenän edestä klo 14. Suurin osa heistä karkasikin, eikä ollut kiritysavuksi, kun oma kiriherkkyys oli jo kadoksissa. Tällä kierroksella oli aika hyvästellä lukuisat liikenteenohjaajat ja huoltopisteiden hoitajat. 36 km kohdilla vauhti putosi jo yli 7 min/km ja vasemman polven seutu kipuili. Vaihdoin jalan asentoa ja yritin unohtaa kivut ja kolotukset.

Reittimerkinnöistä pystyi päättelemään puolen kilometrin tarkkuudella jäljellä olevan matkan. Merkinnät oli tehty ilmeisen tarkasti. Kokonaisuutena järjestelyt on hoidettu hyvin ja kaikki toimii. Tästä jää hyvä fiilis.

Eikä siinä kaikki. Saan pikkaisen puhtia takaisin viimeisen parin kilometrin matkalla. Saavun pisteeseen, josta en enää lähde uudelle kierrokselle vaan käännyn urheilukeskukseen ja maalia kohti. Saan hyvää kannustusta ja jaksan vielä juosta viimeiset sadat metrit ja kierroksen urheilukentän tartaania pitkin. Hanski on jo vastassa kannustamassa.

Joustavalla tartanillakaan jalat eivät meinaa krampata, niin kuin joskus on käynyt. Pystyn jopa jonkinlaiseen lievään loppukiriin. Maalia lähestyessäni kajahtaa kuulutus, joka säväyttää minua: "Maaliin on saapumassa miehet 60 sarjan kakkonen, Juha Kähkönen, Marathon MC." En oikein tajuakaan, että voisin päästä sarjassani mitalisijoille. Ja kuulutus jatkuu vielä: "Ja Kähkönen on usein tullut ensimmäisenä maaliin Vantaan maratonilla. Moottoripyörällä." Totta tämäkin, täällähän on tuttu kuuluttaja. Hieno fiilis, kun saan mitalin kaulaan ja onnitteluja ja vihdoin alan tajuta, että olen oikeasti sarjassani hopealla. Arvaapas, kuka oli ensimmäinen, kysäisee Hanski. Hän on vetänyt toisen puolikkaan melkein samaa tahtia kuin ensimmäisenkin ja ottanut minuun parinkymmenen minuutin etumatkan. Hätäisesti ehdin syödä kisamakkaran, kuin sarjan kolmaskin saapuu maaliin ja meidät kuulutetaan palkintojen jakoon. Palkintokorokkeelle nousu on minulle ainutkertaista herkkua!

Maalivideo: jos haluat kuulla maaliintulokuulutuksen - ja miksipä et haluaisi - kannattaa aloittaa oheinen YouTube-video kohdasta 4:33:00. Hannu maalissa 4:12:30, Risto 5:10:30. Nämä eivät siis ole tulosaikoja vaan maalivideolta löytyvät ajankohdat. Muita kiinnostavia kohtia ovat mm. 1:15:15 (M60 kärki toiselle kierrokselle), 2:14:00 (kolmannelle kierrokselle) ja  3:15:20-3:19:00, kuulutukset viimeiselle kierrokselle lähdöstä. Ero Hanskiin ehti tässä kasvaa jo 2 min 39 sek.


HSM 2018 M60
1.  Komulainen Hannu Espoo 3:55:21
2. Kähkönen Juha Marathon MC 4:15:37
3. Kainulainen Tapio Lempäälä 4:25:26
Hetkisen päästä Risto tuli maaliin ja joukkue oli jälleen koossa. Pieni tankkaus banaania ja näkkileipää ja kohta nautimme kylmää kisavirvoketta lämpimässä autossa.

Myöhemmin Hanski näytti omaa tilastodataansa, jossa oli selvä korrelaatio talvijuoksukilometrien ja kevään ensimmäisen maratonajan välillä. Oman juoksuni kannalta päätelmä juoksukilometrien tärkeydestä kuulostaa oikealta. Olen työmatkapyöräillyt läpi talven ja hiihtänytkin ja peruskuntoni on kohdallaan. Tähän kisaan valmistautuminen sujui hyvin samoin kuin tankkaus matkan varrella. Energiat riittivät hyvin, eikä tullut suhteellisen usein minuun iskevää yököttävää tunnetta, minkä vuoksi urheilujuoma lakkaa maistumasta. Ainoa  ongelma oli jalkojen puutuminen, kun iskunkestävyys oli vähissä. Johtopäätös lienee selvä: mikäli haluan että viimeinen kymppi on nautinnollinen ja yhtä nopea kuin edeltäjänsä, on vain juostava enemmän ja säännöllisesti ennen kisaa. Lajikohtaista harjoittelua tarpeeksi.

10,6 km 57:07
21,1 km 1:56:09
31,5 km 2:58:57
42,0 km 4:13:00
42,2 km 4:15:37

Ei kommentteja: