Joskus sanottiin, että kaikki tiet vievät Roomaan. Nykyään kaikki tiet tuntuvat vievän Istanbuliin, tai sen kautta, ainakin jos etsii edullisia lentomatkoja. Ja olihan Istanbul aikanaan Uusi Rooma, Bysantin eli Itä-Rooman pääkaupunki, ennen kuin se Konstantinopolina tunnettiin. Istanbuliksi Konstantinopoli muuttui 1453, kun Mehmed II valloitti sen osmanneille. Buli stadi se on, olen siellä käynyt vuosikymmeniä sitten, mutta nyt myöhemmillä matkoilla vain lentokentällä. Turkish Airlines tarjoaa hyvän valikoiman edullisia lentoja monenmoneen paikkaan ja hyvän tarjoilun lennon aikana, kunhan hyväksyy sen, että kaikki sen lennot menevät Istanbulin kautta. Istanbulia Istanbulin kentällä oppii tuntemaan ihan yhtä paljon kuin Varkautta Varkauden ABC:llä. Mutta mitä ihmettä kaikki tämä jorina Istanbulista tähän kuuluu...
 |
Sinne ja takaisin. Kaikki tiet vievät Istanbulin kautta.
|
Olimme päättäneet Belgradin seuraavaksi maratonkohteeksi. Balkanin kohteista tämä entinen Jugoslavian ja nykyinen Serbian pääkaupunki pomppasi sopivasti esille ja kiinnosti, kun se ei ole varsinainen turistimesta. Balkanilla on paljon rantakohteita hajonneen Jugoslavian alueella, mutta Belgradia ei ole siunattu merenrannalla, joten turisteja se ei niin kiinnosta.
Matkustamme Belgradiin torstaina ja päivän lenneltyämme olemme illalla perillä. Hotelli on uudehko, laadukas ja palvelu on siellä hyvää. Myös aamupala osoittautuu hyväksi. Ravintoloita ei ole lähistöllä pilvenpimeesti, joten siirrämme nälkää jonkilaisen kioskin pikaruualla. Hintatasosta huomaamme, että varattu matkakassa taitaa olla hyvinkin riittävä, sen verran edullista täällä on. (Minulta usein kysytään, eikö tule kalliiksi käydä maratoneilla siellä sun täällä ja vastaan että joskus tulee, joskus ei. Tämä reissu on halvimmasta päästä, suomalaista kylpyläviikonloppua huomattavasti edullisempi. Hinnoittelun toista ääripäätä edustavan New York City Marathonin joutuu ostamaan matkatoimiston kautta juuri siihen hintaan, johon se on tarjolla, ja jo pari vuotta ennen juoksua, jos silloin vielä sopii mukaan. Belgradin matkalla saa istua istua lentokoneessa ainakin saman verran aikaa kuin matkalla New Yorkiin, mutta paljon edullisempaan hintaan.)
 |
Belgradin katunäkymiä illalla ja päivällä
|
Perjantaina tutustumme kaupunkiin. Maratoonarin päiväohjelmassa se on aina otsikolla "numeroiden haku". Numerot saatuamme vaihdamme rahaa huomattavasti paremmalla kurssilla kuin lentokentällä vaihdettu starttiraha. Ja vähemmän kuin alunperin suunnittelimme. Matkan varrella näemme Nikola Teslan patsaan Belgradin yliopiston edustalla. Nykyisin Tesla tunnetaan muista ansioista, jotka pääasiassa sähköön nekin liittyvät.
 |
Nikola Tesla Belgradin yliopistolla
|
Satunnaisen matkailijan, joka ylpeästi ajattelee Suomen olevan hyvässä maineessa joka puolella maailmaa, ei kuitenkaan täällä kannata ylpistellä kuuluvasti presidentti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnolla. Täällä ei olla NATO:n ystäviä vieläkään sen pommitettua Jugoslaviaa 1999 pakottaakseen serbit vetäytymään Kosovosta. Ahtisaari hoiti rauhanneuvotteluja, ja hän jäi serbien mieleen mutta ei mieleiseksi. Huomaamme jännitteen vieläkin katuvarren julisteissa.
 |
| Vuoden 1999 tapahtumat näkyvät edelleen katukuvassa |
Hotelliin palattuamme huomaamme saaneemme myös liput pastapartyihin. Pastapartyt järjestetään samassa paikassa kuin numeroiden jako, joten kävelemme sinne takaisin. (Latojan huom: Eiköhän sinne menty taksilla.) Nälkähän tässä ehti jo tullakin.
 |
Pastapartyillä
|
Pastat ja viinit nautittuamme kävelemme keskusta kävelykaduilla ja tutkimme joenrannan juoksumaisemia. Belgradin läpi virtaa Tonava ja siihen laskeva Sava-joki, jonka siltoja ja rantoja me huomenna juoksemme.
 |
Maratonin reittikartta
|
Lauantaiaamuna heräämme hyvissä ajoin. Maratonin lähtö on klo 10 lähettyvillä leveällä keskeisellä kadulla. Paikalla lienee parisentuhatta juoksijaa. Musiikki pauhaa, soihdut palaa ja aurinko porottaa kuumasti. Lämpötila on lähellä kolmeakymppiä, eilen olisi ollut paljon mukavampi, kymmenen astetta viileämpi juoksusää. Lähtöalueella hakeudumme heti varjoon. Tajuan, että aurinkorasva jäi hotelliin. Tästä ei hyvä seuraa...
 |
Helteiset lähtötunnelmat
|
Vuoden ensimmäinen maraton juostaan kunnon paahteessa. Onneksi juomapisteitä on tiheästi, mutta epäonneksi niillä on tarjolla vain vettä. Sitä on pulloissa ja vettä on myös Coca-Cola-pahvimukeissa, kun toiveikkaana yritän saada muutakin kuin vesitankkausta. Mitään muuta juomaa ei ole tarjolla! Liekö erehdys vai tietoisesti valittu linja, Belgradin maraton on sentään järjestetty lyukuisia kertoja aeimminkin. Banaania on, mutta suolakurkkua kaipaisin. Sitten kun lopulta yritän syödä banaania, se ei enää suostu maistumaan.
 |
| Puoliväli ja kaikki hyvin |
Alussa juoksemme Hanskin kanssa kimppajuoksua leppoisaan tahtiin noin 6 min/km vaudilla. Reitti on melko onneksi tasainen. Puolivälissä vauhti ei enää tuntunut leppoisalta, joten jättäydyn omaani. Nahkaa kuumottaa ja samaan aikaan minua palelee. Tuttu tunne lämpimiltä juoksuilta. Yritän lisätä juomista.
 |
Reittinäkymiä keskustan ulkopuolella
|
Montaakaan muuta suomalaista täällä ei ole. Yhden puolikkaan juoksijan tapaamme matkan varrella. Viimeisellä kympillä vauhtini hyytyy ja voimat samoin. Viimeisen vitosen kävelen. Ja toki lopulta pääsen maaliinkin. Maalissa annettu muoviviitta toimii hyvin hellesäälläkin.
 |
Nääntynyt mutta maalissa
|
 |
| Taikaviitta rulettaa |
 |
| Tervettä ihoa jäljellä |
Maratonin jälkeen vaellamme hotelliin huoltamaan itseämme ja sitten tankkaamaan. Löydämme juuri sopivaa proteiinia tarjoavan ravintolan ja paluumatkalla illan pimetessä nestetankkaukseen sopivia baareja. Huomenna on sunnuntai ja lennämme taas Istanbuliin...
 |
Juoksun jälkeen ansaittu tankkaus
|
KAHKONEN Juha 1957 FIN 0 4:50:59 04:46:31 6:47 m/km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti