matkakertomuksia

lauantai 24. lokakuuta 2015

Wihan kilometrit 50 km 24.10.2015

Vuosi 2015 on ollut hieno vuosi juoksujeni(kin) kannalta. Tänä vuonna ohjelmassa on ollut neljä täysmatkaa, maratoni noin kahden kuukauden välein. Niiden välissä olen luovuttanut verta, myös neljä kertaa tälle vuodelle ja parin viikon päästä taas. Sairastella ei ole onneksi tarvinnut parin päivän flunssaa lukuunottamatta. Kunto on ollut hyvä ja fiilis on ollut hyvä. Taikauskoinen koputtaisi jo puuta, mutta totean vain niin nöyrästi kuin osaan, että hyvä näin, toisenkinlaisia jaksoja on koettu. Joskus tuntuu, että tauti pääsee iskemään helpommin silloin, kun tavoitteita ei ole näköpiirissä. Minun tavoitteeni jo hyvin alkuvuodesta oli juosta tänä vuonna useiden maratonien ketju ja varaukset näihin tehtiin ajoissa. Paitsi viimeiseen.

Lokakuun lopulle sijoittuva Tampereella juostava Wihan kilometrit valikoitui ajankohtansa ja maantieteellisen läheisyytensä vuoksi vuoden mahdollisesti viimeiseksi juoksumatkakohteeksi. Uskoakseni tapahtuman ja sitä järjestävän seuran nimi ei suinkaan viittaa Tampereen historiaan vaan siihen tunteeseen, joka pitkänmatkanjuoksussa saattaa jossain vaiheessa syntyä. Tämä nyt on silkkaa spekulaatiota. Joka tapauksessa, kun esiasteinen päätös matkasta Tampereelle syntyi, jäi hieman mietityttämään matkan pituus. Täällä nimittäin on tarjolla maratonin lisäksi pitempikin matkoja, kuten 50 km ja jopa 100 km. Olisiko minusta ultraajaksi? Monesti olen maratonin viimeisellä kympillä tehnyt johtopäätelmän, ettei olisi. No, ultra se on pienempikin ultra ja samallahan tuossa menisi viiskymppinenkin. Ja jos sitä ei uskalla koettaa tällaisen hyvin sujuneen vuoden jälkeen niin milloinkas sitten. Siispä varsin viime tingassa ilmoittauduin 50 km juoksuun. 

YK:n päivänä, lauantaiaamuna, kuuden jälkeen hyppäsin Tampereen junaan. Ehdin täydentää vajavaisiksi jääneitä yöuniani torkahtamalla matkalla. Onneksi herätyskello herätti ennen Tamperetta. Ehdin Pirkka-hallille hyvissä ajoin ennen klo 9 lähtöä, sain numeron ja tein tarvittavat huoltotoimenpiteet. Ulkona oli kylmä, joskaan ei pakkasen puolella. Kuulin että joskus on juostu 12 asteen pakkasessa ja liukkaalla kelillä. Ilmahan oli nyt aivan loistava. Asuksi valitsin vanhat tutut jo toistakymmentä vuotta palvelleet pitkät trikoot, kaksi pitkähihaista paitaa päällekäin, lippis ja hanskat. Juoksukenkinä jo tänä vuonna neljä maratonia juosseet Nike Zoom Pecasukset.

Lähtöpaikalla oli väkeä usealle eri matkalle, puolimaralle, maralle, viidelle kympille ja sataselle. Lisäksi kuuden tunnin päästä oli tulossa toisen maratonin lähtö ja kaiken aikaa saattoi liittyä mukaan nonstop-juoksuun, jossa matkan pituuden sai määrätä itse. Reitti koostuu 3,333 km mittaisesta lenkistä, jossa lähtö, maali, huoltopiste ja väliaikapalvelu ovat Pirkka-hallilla. Alkuun juostaan asfalttia ja loppuosa lenkistä on puistokierrosta. Tuttuja täällä ei juurikaan ole, Kalevi Saukkonen toki on.


Kisa alkaa. Edessä on viisitoista kierrosta. Juoksen alussa aika lailla samoin kuin maratonillakin ja mietin mitenkähän tässä mahtaa käydä. Jos kierros kestää tasan 20 minuuttia, vauhti on 6 min/km eli 10 km/h ja tällä vaudilla aikaa menee viisi tuntia. Mutta tiedänhän minä, ettei se niin mene.

Arvuuttelen kanssajuoksijoista kuka on milläkin matkalla. Numerolapun väristä sen näkisi, mutta selkäpuolia tässä enemmänkin katsellaan. Oma vauhtini pysyy pitkään stabiilina. Maratonin juoksijat erkanevat ekalla kierroksella omalle erikoispätkälleen, mutta kyllä heidän kanssaan lähituntien aikana vielä kohdataan.

Huoltopisteellä on tarjolla vettä, mehua ja urheilujuomaa. Otan vuorollaan  kutakin, ja tämäkin osaltaan rytmittää matkaa. Kymppi on kolme kierrosta ja noin tunti, kellosta näkee monesko kierros on menossa. Tällä kaavalla pääsee yli kolmenkymmenen kilometrin ja neljänkympin jälkeen sillä ei enää ole mitään virkaa.

Suurimman osan matkasta juoksen yksikseni, välillä yhtä matkaa jonkun kanssa jutellen. Viimeisillä kierroksilla juttu ei enää irtoa. Matkalla on erikoisempiakin tapauksia. Satasen juoksijat eivät ole harvinaisia, niitä on täällä paljon. Palomies juoksee työasussaan ja kymmenen kilon happipullon kanssa maratonia, ohitan hänet parilla kierroksella, viimeisellä hän jo ohittaa minut. 

Lämpö nousee. Aivan alussa matkantekoa lämmitti vain silmiin paistanut nouseva aurinko reitin alkuosassa. Kolmenkympin kohdalla päiväkin on lämmenyt sisäisen lämmön lisäksi. Heitän hanskat huoltopisteelle ja seuraavalla kierroksella riisun toisen paidankin.

Maratonin mittapiste on merkitty reitille ja saavutan sen kolmannellatoista kierroksella. En jaksakaan riemuita ja hihkua kuten olin suunnitellut, vaan jatkan etenemistäni kierroksen loppuun juoksunomaisella liikkeellä. Olin päättänyt että kävelyksi ei pane ainakaan ennen tätä pistettä. Kalkuloin että maratonin kohdalla aika oli jotakuinkin noin 4:21:21. 

Arvioni mukaan vaikuttaa uskottavalta tutkimukselta :-)

Toiseksi viimeiselle kierrokselle juoksuun lähtö on jo vaikeaa hieman pitemmäksi venyneen huoltotauon jälkeen. Kierrokseen käytetty aika kasvaa. Teen periaatepäätöksen, että saan kävellä viimeisellä kierroksella. Juoksijat, joita aiemmin ohittelin, ohittavat minut. Ne, joiden kanssa juoksin samaa matkaa, häipyvät näkymättömiin.  Tulen lopulta huoltopisteelle taas ja viimeinen kierros alkaa.

Siirryn kävelyyn. Se ei olekaan helppoa. Jäsenet ovat jäykät. Kävelen vaivaisesti kaksi kilometria ja päätän, että saan juosta seuraavan kilometrin. Vauhti ei taida juurikaan muuttua. Tässä vaiheessa aiemmin ohittamani palomieskin on jo ohittanut minut, enkä saa häntä millään kiinni. Mutta maali lähestyy. Hitaasti. Lopulta olen maalissa ja järjestäjä kyselevät joko aion lopettaa. Sanon, etten ainakaan kovin mielelläni jatka enää. Näyttötaululla näkyy aika, matka ja kierrokset. Se on täytetty!

Paluu arkeen tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Juttelen muiden juoksijoiden kanssa ja saan kyydin hyvässä seurassa kotiin Helsinkiin. Aika nopeasti juoksun rasitukset alkavat unohtua. Lopulta juoksu oli kuin maratonikin, vain viimeinen kymppi oli paha. Tämähän on jo tuttua.

Debyyttini 50 kilometrin matkalla: 5:27:26
Kuva: Jarno Maimonen

km     3.3      6.7    10.0    13.3    16.7    20.0    23.3    26.7    30.0    33.3    36.7    40.0    43.3    46.7    50.0
väliaika 0:19:14  0:38:38 0:57:57 1:17:21 1:36:49 1:56:25 2:16:23 2:36:47 2:57:04 3:18:23 3:40:28 4:03:58 4:29:40 4:56:51 5:27:26
kierrosaika   19:14    19:24   19:19   19:24   19:28   19:36   19:58   20:24   20:17   21:19   22:05   23:30   25:42   27:11   30:35
keskivauhti    5:46     5:48    5:48    5:48    5:49    5:49    5:51    5:53    5:54    5:57    6:01    6:06    6:13    6:22    6:33
ennuste 4:48:30  4:50:50 4:49:45 4:50:45 4:51:29 4:52:49 4:56:07 4:59:35 4:58:46 5:04:58 5:08:48 5:14:28 5:21:04 5:24:02 5:27:26

1 kommentti:

kohti100+ kirjoitti...

Kova suoritus Juha! Itsellä se on vielä kokematta maratonia pitemmät matkat.