Pitkällä juoksulla

matkakertomuksia

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Alussa

oli mies, joka ei paljon liikkunut. Sitten massa nytkähti ja lepokitka hellitti otteensa. Liike syntyi hitaasti, mutta kun massa lähti liikkeelle, sitä ei voinut enää pysäyttää. 

Tämä on kertomus keski-iässä aloittaneen maratoonarin juoksuista. Täällä ei tehdä nopeusennätyksiä, mutta jokainen täysimittainen kokemus on uusi ja ainutlaatuinen.

Juha Kähkönen, Helsinki, s. 1957 Kuhmossa 
Ensimmäinen maraton Turussa 2003, 
50. maraton Hämeenlinnassa 2021.
Paras aika Barcelonassa 2009 (3:57:30).

Herakleitos sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan. Uskon häntä, enkä juokse yhtään maratonia toista kertaa.






Olen juossut maratoneja vuodesta 2003. Listailen niitä monella tavalla:
Juoksija-lehden tietokannasta MARATONTILASTO voi hakea kaikkia suomalaisten juoksemia maratoneja vuodesta 2004 alkaen.


sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Prague Marathon 7.5.2023


"On keisarien patsaita Prahassa monta, vesi Moldaun rantoja hiertää ja syö...", noin tuhannen watin kaiutin täräyttää korvan juuressa ilman ennakkovaroitusta kello yhdeksän K-ryhmän lähtökarsinassa. Kappale on instrumentaali, mutta näin heti vapun jälkeen sanat tulevat mieleen ja jäävät korvamatoilemaan moneksi päiväksi: Brechtin Laulu Moldausta, joka täällä tunnetaan Vltavana. Olen tutkiskellut reittikarttaa sen verran etukäteen, että tiedän ylittäväni Vltavan lähitunteina kymmenen kertaa kuudella eri sillalla. Jossain kaukana edessä on ilmeisesti juuri ammuttu lähtölaukaus ja lähdemme hiljakseen hölkkäilemään sinne päin. Reilun seitsemän minuutin päästä pääsen minäkin lähtöviivalle ja matka alkaa. Hermostuneisuus häviää, kun pääsee juoksemaan.

Edellisestä maratonista on jo yli puoli vuotta. Kun ei pitäisi näin pitkiä taukoja, niin ei pääsisi syntymään liiallista lepokitkaa. Nyt on sunnuntaiaamu ja Prahaan saavuimme perjantai-iltana. Matka kentältä kaupunkiin sujui näppärästi AE-bussilla, eikä hotelli ole asemalta kaukana. Kun iltalennon jälkeen syö raskaasti ja nauttii ruuan kanssa pari tuopillista, se saattaa heikentää yöunen laatua, ainakin Oura on sen huomaavinaan ja moittii aamulla heikoksi unenlaatua ja valmiutta. Mutta lauantain pakollisia tehtäviä on ainoastaan numerolappujen nouto kisaexposta. Sinne pääsee ratikalla ja minun ikäiseni saavat liikkua Prahan julkisessa liikenteessä ilmaiseksi. Lauantaina voi tehdä hieman myös turistien töitä tutustumalla vaikkapa uisiin paikkoihin kuten U Fleků ja U Kalicha, tosin ne ovat tosi vanhoja ja osin ennestäänkin tuttuja. 

Expo löydetty

Václavské náměstí päivällä

Václavské náměstí illalla

Hotellimme Rokoko on sopivan rouhea ja arvostelussa kiitämme hotellin keskeistä sijaintia erityisesti maratoonarin näkökulmasta. Aidattua kisa-aluetta rakennetaan lähes ikkunamme alle. Arvostelussa moitimme hotellin keskeistä sijaintia, joka saattaa haitata herkkäunisia. Äänet kadulta kuuluvat huoneeseen sangen selvästi. Praha vaikuttaa olevan polttariporukoiden suosiossa, avioliittoinstituutio on siis huhuista huolimatta edelleen voimissaan. Äänet hotellin käytävästä kuuluvat myös hyvin selvästi huoneeseen, kiitos edelleen näille polttariporukoille.
 
Kisa-aluetta rakennetaan edeltävänä iltana

Kaikesta huolimatta nukun maratonia edeltävän yön hyvin, ainakin Ouran raportin mukaan, ja varmaankin siksi että edellisyön uni jäi heikoksi, joten joskushan sitä on lopulta nukuttava - no vahingossa ajoitus menee nappiin.  Rouva on puolestaan valvonut melun vuoksi ja hänellä on vahvoja mielipiteitä siitä, tarvitseeko aamuviideltä ilmoittaa kaikille lähitienoon ihmisille, että "minä olen juovuksisha", varsinkin kun tämä ilmoitus tehdään suomen kielellä. Tosin kyllä suomi on täällä vähemmistökieli myös öisessä mekastuksessa.

Menen aamupalalle hieman etuajassa hieman ennen seitsemää ja saan hyvää palvelua ja hieman puolivalmista aamupalaa, mutta aivan riittävästi. Testaan myös ulkolämpötilan ja totean sen juuri niin mainioksi kuin oletinkin. Eilinen aurinkoisuus on vaihtunut pilvisyyteen ja se sopii juoksijalle mainiosti. 

Varusteena shortsit, lyhythihainen juoksupaita, lippis ja puhelin vyölaukussa minut saatellaan muutaman sadan metrin päähän lähtöalueelle. Ja on minulla vielä vanhoilta juoksuilta jäänyt muovi tuulensuojana, siinä ja siinä tarvitsisiko sellaista. Siirryn taaemmaksi A, B, C, etc karsinoiden ohi ilmoittamani tavoiteajan mukaiselle K-alueelle, kyse ei ole siis mistään huoltoasemaketjusta eikä päivittäistavarakaupparyhmittymästä.

Kuten jo aiemmin todettiin, nyt on sunnuntai Prahan keväässä ja maraton on juuri startannut. Juoksemme mukulakivikatua. Tämä ei ole pahinta sellaista, kivet ovat tasaisia, eikä juoksu tunnu pahalta, mutta tiedän että jos tätä on paljon lopulta se tuntuu pahalta. Alkumatkasta mukulakiven määrä kyllä tuntuu pelottavan paljolta. 

Siltoja ja niiden ylityksiä tulee tiuhaan, ensimmäisellä sillalla ollaan jo kilometrin kohdalla. Sitten tullaan takaisin toist puolt jokkee kuuluisinta siltaa, Kaarlensiltaa, pitkin. Se on pelkästään kevyelle liikenteelle. Ja kohta mennään yli taas. Ensimmäinen kierros on kolmannesmaratonin mittainen ja olen lähtöpaikalla taas ylitettyäni Vltavan neljä kertaa. Juomapisteitä on riittävän usein ja joka toisella otan urheilujuomaa, syötäviin en koske koko reissulla, en omaan patukkaankaan, se säilyy hätävarana vielä seuraavaankin juoksuun.

En näe juoksemassa muita suomalaisia, eikä kukaan minulle ilmoittaudu. Tuloksista näen myöhemmin, että maratonilla oli parisenkymmentä suomalaista. Minulla on Finland-paita päällä, joten saan joitakin Finland-kannustuksia ja yhden Hjuva Suomi -kannustuksen. Kannustusjoukoissa näen kyllä Suomen lipun. Suurin osa juoksijoista on varmaankin tsekkejä, mutta paljon muitakin isoja ryhmiä on, mm. Taiwanin juoksijoita, jotka paitojensa mukaan juoksivat viikko sitten Saksassa, on useita israelilaisia näkövammaisia juoksijoita, etc. Maratonin tuloksista näen maaliin asti päässeitä reilusti yli viisi tuhatta.


Juoksu sujuu mukavasti tasaisella alle 6 min/km vauhdilla. Mukulakiviäkään ei ole joka paikassa ja voin hieman valikoida, esim. ratikkakiskojen välissä on joissain kohti helpointa juosta. Ekan kolmanneksen jälkeen reitti suuntautuu Vltavan rantoja etelään päin. Siellä käydään juoksemassa kääntymäpaikoilla molemmin puolin jokea, välillä vastaantulijoissa näkee paljon nopeampia juoksijoita, sitten taas palatessa niitä hitaampia.
 
Tuttuja en näe, enkä etsikään katseellani, kun tiedän ettei täällä tuttuja ole juoksemassa. Kannustusta on, mutta se on Lontoota vähäisempää (niin kuin kaikkialla, mikään ei pärjää Lontoon kannustukselle), näen Suomen lipunkin kannustajaryhmässä ja ja kannustan heitä. Annan muutamia läpsyjä pienimmille kannustajille ja tajuan ilokseni, että vuosia vaivannut olkapääkipu on näköjään poistunut huomaamatta jo ties milloin. En tunne oloani kovin sosiaaliseksi, joten nyt olen vain iloinen ettei tarvitse keskustella tuntemattomien kanssa. 


Vauhti ja fiilis säilyvät hyvinä. Puolikkaan kohdalla kaksi tuntia on jo täyttynyt minuutti pari sitten, mutta alle 6 min/km mennään vielä muutama kilometri, sitten loppupuoliskon vauhti hidastuu yli kuuden mutta pääosin alle kuuden ja puolen minuutin kilometrivauhdiksi.  Kolmenkympin tienoilla joudun jo hieman huijaamaan itseäni, asetan välitavoitteita, joiden jälkeen saa höllätä, kolmenkympin jälkeen asetankin tavoitteeksi 32, koska sitten on enää kymppi maaliin, kolmenkymmenenkahden jälkeen tavoite onkin 35, sitten 37, kun sieltä on vitonen maaliin jne. Itsepetoksen voimalla jaksaa. Kolmenkymmenenkahdeksan kohdalla takaa kuluu voimakasta pölinää, ja tajuan että 4:15 jänikset tulevat suuren seuraajajoukon kanssa. Jänisten perään kerääntyy aina paljon juoksijoita. Päätän sinnitellä kilometrin jänisten mukana ja se ottaa koville mutta onnistuu. 39 km annan itselleni luvan löysätä hieman mutta vasta sitten neljänkympin jälkeen enemmän. Jänikset etääntyvät nopeasti. En kuitenkaan löysää paljoakaan neljänkympin jälkeen ja maisemat alkavat jo näyttää tutuilta. Kilometri ennen maalia joku tulee kovaa takaa ja kannustaa minua, ilmeiseti näytän olevan kannustuksen tarpeessa. Kannustaja itse kuitenkin hyytyy kohta edessäni ja vuorostani tsemppaan häntä eteenpäin. Vuoronperään ohittelemme toisiamme. 

Prašná brána

700 metriä maaliin, kyltti kertoo. Juoksemme Prašná bránan alta tai sen läpi, se on keskiaikainen goottilainen kaupunginportti ja muistan jo, että heti sen jälkeen on käännös oikealle ja maalisuora alkaa. Maalisuora on se sama suora, jossa seisoimme lähtökarsinoissa. Juoksen kohti maalia vielä jäljellä olevien L K J I H G F E D C B A -merkintöjen ohi ja olen maalissa. Tehty! Aikani on paras aikoihin. Brutto on jotain 4:24 mutta netto 4:17. Poseeraan (vääripäin olevan!) mitalin kanssa maalialueella olevalle kuvaajalle, otan juomaa, syön appelsiinisiivuja, jatkan kujanjuoksua vielä melkoisen matkan ennen kuin pääsen aitauksesta Václavské náměstílle ja horjun hotelliin. En pääse yllättämään, sillä rouva on nähnyt maaliin tuloni maalikamerasta ja seurannut koko ajan juoksuani maratonin tarjoamasta palvelusta. Livenä ei päästy näkemään, sillä keskeisillä pelipaikoilla väkeä oli paljon sekä radalla että yleisössä.


No niin, näinhän se mitali näkyy...


Huoltoa, lepoa ja syömään, siitä on hyvä jälkihoito tehty. Vaikka oli pilvinen päivä, aurinko näyttää naamaan tarttuneen. Onneksi juoksupäivä oli reissun pilvisin päivä. 

ALL RUNNERS ARE BEAUTIFUL / THEY LOVE ME HERE


lauantai 6. toukokuuta 2023

numeroidut juoksut

M1: Paavo Nurmi Marathon, Turku, 29.6.2003 (4:54,28)
* Länsiväyläjuoksu, 25.4.2004
M2: Stockholm Marathon 5.6.2004 (4:34,49)
M3: Vantaan maraton 3.10.2004 (4:04,14)

M4: Forssan Suvi-ilta, maraton 18.6.2005 (4:21,17)
* Vantaan maraton - 1/2 maraton 2.10.2005
* Länsiväyläjuoksu 23.4.2006
M5: Helsinki City Marathon 19.8.2006 (4:39,59)
* Lassen Hölkkä Myrskylässä 17.9.2006

* Pääkaupunkijuoksu 1/2-maraton 24.9.2006

* Pääkaupunkijuoksu 1/2-maraton 23.9.2007
M6: New York City Marathon 4.11.2007 (4:37,03)
M7: Dubai Marathon 18.1.2008 (4:12,45)
* XXXII Länsiväyläjuoksu 27.4.2008, 17.4 km

* Helsinki City Run, 1/2 maraton 10.5.2008
M8: Arkangelin Gandvik Marathon 28.6.2008 (4:01,18)
M9: Espoon Rantamarathon 21.9.2008 (4:17,21)

M10: Marató de Barcelona 1.3.2009 (3:57,30) <==== ENKKA
XXXIII Länsiväyläjuoksu 26.4.2009, 17.4 km
M11: Tuusulanjärven maraton 24.4.2010 (4:07,33)
M12: Kuhmolainen maraton 10.7.2010 (4:36,00)

* Helsinki City Run, 1/2 maraton 7.5.2011
M13: Oulun Terwahölkkä ja -maraton 21.5.2011 (4:07,28)
* Helsinki Midnight Run 3.9.2011
M14: Berlin Marathon 25.09.2011 (4:06,08)
* 36. Länsiväyläjuoksu 22.04.2012, 17.4 km
M15: Copenhagen Marathon 20.05.2012 (4:24,32)
* 39. Pääkaupunkijuoksu 30.09.2012
M16: Amsterdam Marathon 21.10.2012 (4:06,04)

* 37. Länsiväyläjuoksu 21.4.2013, 17,29 km
M17: Paloheinämaraton 1.6.2013 (4:27:27)
* 40. Pääkaupunkijuoksu 29.9.2013 (1:57:18)
M18: Athens Classic Marathon 10.11.2013 (4:34:05)
M19: Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 6.12.2013 (4:34:41)
M20: Riga Marathon 18.5.2014 (4:32:40)
M21: Itämerimaraton 4.10.2014 (4:19:27)

M22: Gran Canaria Maratón 25.1.2015 (4:19:35)
M23: Cracovia Maraton 19.4.2015 (4:08:37)
* Väriestejuoksu Helsinki 25.4.2015
M24: Midnight Sun Marathon Tromsø 20-21.6.2015 (4:04:49)
M25: Raatteen maraton 29.8.2015 (4:08:58)
U26: Wihan kilometrit 50 km 24.10.2015 (5:27:26)
M27: Belgrade Marathon 16.4.2016 (4:46:31)
M28: Rovaniemi Marathon 2.7.2016 (4:20:36)
M29: Tallinn Marathon 11.9.2016 (4:20:15)
M30: Kaarinan Syysmaraton 22.10.2016 (4:06:28)

* 1/2 Medio Marathon Gran Canaria 22.1.2017 (2:03:52)
M31: APK-hallimaraton 4.2.2017 (4:37:43)
* 1/2 Paloheinämaraton 18.3.2017 (2:03:43)
M32: Hannover Marathon 9.4.2017 (4:22:10)
* 1/2 Paloheinämaraton 27.5.2017 (2:29:20)
* 1/2 Paloheinämaraton 10.6.2017 (2:00:17)
* 1/2 Paloheinämaraton 30.7.2017 (2:00:29)
* 1/2 Paloheinämaraton 27.8.2017 (2:01:29)
M33: Patagonian International Marathon 9.9.2017 (5:02:10)
M34: Åland Marathon 28.10.2017 (4:52:24)
* 1/2 Paloheinämaraton 24.12.2017 (2:03:07)
M35: Helsinki Spring Marathon 22.4.2018 (4:15:37)
M36: Spitsbergen Marathon 2.6.2018 (4:33:47)
* 1/2 Paloheinämaraton 30.6.2018 (1:58:15)
M37: Vilniaus Marathon 9.9.2018 (4:34:58)
M38: Andi-Marathon 3.11.2018 (4:38:42)
M39: Esport Halli 15.12.2018 (4:37:15)
M40: Te Houtaewa Challenge 16.3.2019 (5:09:32)
M41: Moorea Marathon 30.3.2019 (5:25:47)
M42: Yyteri Maraton 11.5.2019 (4:23:09)
M43: Helsinki Marathon 24.8.2019 (5:07:33)
M44: Chișinău Marathon 29.9.2019 (5:02:59)
M45: Hassen Tervasaari-hölkkämaraton 9.11.2019 (5:00:54)
M46: Nyyttäri-maraton 23.6.2020 (4:19:42)
M47: Finlandia Marathon 19.9.2020 (4:04:04)
M48: Sarvilahden maraton Loviisa 7.11.2020 (4:18:28)
* 1/2 Paloheinämaraton 21.12.20120 (2:04:49)
MK: Nyyttärin kävely 1.6.2021 (5:21:45)
M49: Mikkeli Maraton 3.7.2021 (5:22:06)
M50: Hämeenlinnan kaupunkimaraton 31.7.2021 (4:35:00)
M51: Levin Ruskamaraton 4.9.2021 (4:54:27)
M52: Kiova Marathon 24.10.2021 (4:35:35)
M53: Hermannin luolamaraton 8.-9.12.2021 (4:44:44)
M54: Zürich Marathon 10.4.2022 (4:33:43)
M55: London Marathon 2.10.2022 (4:48:21)
M56: Prague Marathon 7.5.2023 (4:17:09)

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

London Marathon 2.10.2022


Täällä Greenwich Park ja kello on 10:20 Greenwichin aikaa. Vihdoinkin olen Lontoossa lähtöviivalla. Olen punaisen lähdön aitauksessa ja kuudes aalto on starttaamaisillaan. Jätin ylimääräiset vaatteet jo tunti sitten rekkaan nro 26 ja olen kuluttanut aikaa avaruusviitassani, joka suojelee minua vähäiseltä tuulelta. Sää on kerrassaan mainio, pilvet roikkuvat, mutta eivät jaksa sataa ja lämpötila on +15 kieppeillä. Juoksijat ovat heitelleet säkkitolkulla ylimääräisiä vaatteitaan aidan yli ja keräyspisteisiin. Minulla on ylläni juoksushortsit ja pitkähihainen juoksupaita, päässä lippalakki. Kauluria ja käsineitä ei tänään tarvita. Turistilla on tietysti mahalaukun alla aina muodikas vyölaukku, jossa puhelin ja vauhtikarkkia, yksi pötkö aina kolmannesmaratonia kohti.

Tulimme tänne junalla Charing Crossin asemalta, tarkkaan ottaen tulimme Blackheathin asemalle, josta jalkaannuimme omille lähtöpaikoillemme, Hannu siniseen ja Teijo keltaiseen lähtöaitaukseen. Minulle Greenwichin asema olisi ollut lähempänä, mutta Blackheath oli logistisesti helpompi. Juna oli aivan täyteen ahdettu, joten vaihto välillä olisi ollut ... mielenkiintoinen. Kesti kauan ennen kuin juna pääsi asemalta jatkamaan matkaansa, sillä juoksijat eivät millään meinanneet päästä junasta pois, kun asema oli aivan täynnä... no oli selvää ettemme olleet täällä yksin. Onneksi kuningattaren hautajaiset ehdittiin pitää alta pois.

Lontooseen pääsy meni pitkän kaavan kautta: ilmoittautuminen reilut kolme vuotta sitten, koronan vuoksi siirtoja kahdella vuodella eteenpäin, pieniä säätöjä vielä viimeisten viikkojen aikana, matkatoveri Heikki joutui viime tingassa perumaan matkansa, mutta täällä me nyt olemme kolmistaan, emmekä juuri muita suomalaisia näe, vaikka tiedämme heitä olevan.

Lensimme Lontooseen perjantaina ja lähes samaan syssyyn kävimme noutamassa juoksunumeromme. Matka kentältä hotelliin kesti noin tunnin, saman verran meni aikaa kisakonttoriin mennessä kahdella vaihdolla. Metrolla on kuitenkin helppo matkustaa, ja vastahan täällä kävin. Tarkemmin muistellessani on siitä kuitenkin jo neljännesvuosisata. Metrolippujen osto käy helposti aseman automaatilta, mutta yllättävän kalliita ne ovat vyöhykevalinnasta riippumatta. Minä en kuitenkaan näin lyhyellä reissulla ehdi halvempaa tapaa oppia.

Hotelli löytyi!

Vettä tulee taivaan täydeltä ja samanlaista on luvassa juoksupäiväksi. Mieliala on kuitenkin kirkas vaikka metrolippu taskussa nuhjaantuu niin, ettei mene enää lukijasta läpi. Onnistuneen numerojen noudon jälkeen on aika tankata: hotellimme Strand Palacen kulmilla on kaikin puolin tarpeisiimme sopiva Cole Hole -pubi, josta saa riittävän valikoiman hanaoluita ja pubiruokaa ja jossa on mukavan meluisa pubitunnelma. Fish and chips on juuri sitä mitä pitääkin. Mainittakoon, että maksaminen kortilla ja puhelimella toimii hyvin joka paikassa eikä puntia tarvitse vaihtaa.

Nyt se löytyi! Kisakeskus.

Aikaeron vuoksi uni loppuu aikaisin ja aamupalalla ollaan lauantaiaamuna hyvissä ajoin. Päivälle ei ole tiukkaa ohjelmaa, sillä velvollisuudet on hoidettu jo eilen. Tutkimme kävellen lähimaastoa, mm. reitin Charing Crossin juna-asemalle, johon emme sen enempää tutustukaan, sillä tänään on junalakko ja asema on suljettu. Huomenna toimii junakin ja tästä jostain nousemme siihen. Metro toimii tänäänkin, mutta kävelemme Trafalcar Squarelle, Buckinhamin palatsille, Green Parkin kautta lopulta Harroldsin kulmille, turistin töitä siis. Nautimme englantilaiset iltapäiväteet ja paluumatkalla säästämme jalkojamme koska kilometrejä on tullut paljon, mutta eihän se toki maileina ole niin paljon. Ja kun Covent Gardenin metroasemalla emme malta odottaa hissiä, johon mahtuu vain 56 persoonaa, niin nousemme ylös 192 porrasta. Siinä jalat vertyvät huomiseksi. Pienen levon jälkeen illan hiilihydraattitankkauspaikaksi valitsemme lähistön italialaisen.

Ravitseva englantilainen aamiainen

Sunnuntaiaamunakaan, maratonaamuna, ei nukuta pitkään. Englantilainen aamiainen maistuu. Siinä ei kyllä ole mitään vihreää, joku voisi väittää tunkkaiseksi. Nyt noin kolme tuntia aamiaisen jälkeen nälkää ei todellakaan vielä ole, mutta nautin lähtökarsinassa vauhtikarkkia*, hörppään vettä, heitän avaruusviitan pois. Lähdemme 4.15-jänisten kanssa etenemään kohti lähtöviivaa, jossa käynnistän puhelimen Sportstrackerin ja Ouran sykemittauksen. Sitten vain juostaan.


Välillä on ahdasta, mutta ei liian. Vesipisteitä on riittävän usein ja vesi jaetaan pulloissa, joista on helppo juoda juostessaan. Urheilujuomaa jaetaan vain harvoin, mutta nyt minulla on omat tankkauskarkit. Geeliäkin on jossain jaossa, mutta en välitä siitäkään.

Hyvin monella juoksijalla on paita, josta ilmenee jokin hyväntekeväisyystavoite, juostaan mielenterveyden puolesta, juostaan syöpätutkimuksen puolesta, autistien puolesta. Hyvin moni myös omistaa juoksunsa menneille sukulaisilleen ja ystävilleen. On myös erikoisiin asuihin pukeutuneita juoksijoita, joiden varusteet pahimmillaan varmaan painavat paljon. Ja heitä on paljon. Myöhemmin illalla tutustun pubissa yhteen sarvikuonoon, jonka vaativa asu painaa 15 kg.

Sarvikuono olohuoneessa

Huomaan juoksevani melkoisessa tungoksessa, jonka syy on edellä menevät 4.15-jänikset - jänisten perään muodostuu aina isompia ryhmiä. Koska juoksuni kulkee hyvin vielä tässä vaiheessa, ohitan heidät ja pääsen hieman vapaammille vesille. Myöhemmin huomaan heidät taas edelläni, sillä juomapisteillä ohitukset sujuvat huomaamatta. Jossain vaiheessa huomaan Suomen lippu -paidan edessäni. Se menee kuitenkin sen verran kovaa, etten tavoita. Näin lähellä kuitenkin oli, ettenkö olisi nähnyt tällä maratonilla jonkun suomalaisen. 


Huomaan paidoista ja myös Abbot-pisteistä ja mainoksista, että täällä on paljon World Marathon Majors -juoksijoita. World Marathon Majors on maratonjuoksukilpailujen sarja, johon kuuluu kuusi maailman suurimpiin lukeutuvaa maratonkilpailua: Tokion, Bostonin, Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin maratonit. Hannulla on menossa sarjan neljäs ja viikon päästä Chicagossa viides, kunhan sinne asti pääsee. Sen jälkeen jäljellä on enää Tokio, jonne hän, Teijo ja Heikki ovat kovasti menossa. Tätä kirjoittaessani tiedän jo, että arpaonni oli suotuisa ja minullakin olisi teoreettinen mahdollisuus lähteä sinne juoksemaan. katson kuitenkin, että minulle saa riittää Marathon Major puolikas: NYC, Berlin ja London.

Minulla on ylläni oranssi viisitoista vuotta vanha New York City Marathon -paita, ja joku tulee minulle kertomaan, että on juossut NYCissä ja juuri samana vuonna kuin minäkin ja joku toinen tulee kertomaan, että asuu NYCissä ja tulee kohta käymään Helsingissä. Minä itse en ole juurikaan sosiaalinen, koska - nyt vasta mainitsen sen tässä - täällä reitillä on aivan valtava meteli. Todella. Reitin varrella on kannustajia aitojen takana monessa rivissä. Ja he huutavat kannustusta. Huutavat, kirkuvat ja erityisesti silloin kun he näkevät jonkun, kenties tutun tai jonkun, joka jollain tavalla vastaa huutoon. Ja kannustajia on joka maililla alusta loppuun asti. Luulin että NYC-maratonilla silloin 15 vuotta sitten oli kova kannustus, mutta tämä on kovempaa. Täällä täytyy olla monta miljoonaa kannustajaa. Meteli uuvuttaa tarkkaavaisuuteni ja vaivun jonkinlaiseen transsiin. Välillä sanon itselleni, että katselepas Juha maisemia, kun nyt olet turistikierroksella.

Cutty Sark

Matkan varrella on paljon kuvaajia ja myöhemmin tarjolla on paljon kuvia, jotka kasvotunnistukeen perustuen valikoituvat pelottavan tehokkaasti.







Towerin sillalla
Reitti kulkee Greenwichistä ensin itään ja kääntyy noin viiden kilometrin kohdalla länteen. Tässä kohden eri lähdöistä lähteneet reitit yhtyvät. Länteen mennessään reitti mukailee löyhästi Thamesia ja ylittää joen 20 km kohdalla Towerin sillalla. Thamesin pohjoispuolelta ei enää poistuta, mutta seuraavat noin 18 km mutkitellaan niin, että suuntavaisto on koetuksella, josta se ei kunnialla selviä. Tämän jälkeen loppumatka on selkeä ja juostaan Thamesin rantaa, kunnes poiketaan Buckinhamin palatsin kautta maaliin. 


Towerin sillan jälkeen vastaan tulee nopeita juoksijoita, joilla mutkittelut on jo takanaan ja aikatavoite kolmen tunnin luokkaa. Minulla on tässä vaiheessa vauhti tippunut jo yli 6 min/km, kun ensimmäinen kymppi mentiin vauhdilla 5.40. Ja tästä se vielä hidastuu. Kolmeenkymppiin asti menen suhteellisen hyvävoimaisena, mutta viimeinen kymppi on jälleen kerran pitkitettyä nautintoa. Kun saavun uudestaan Towerin sillan läheisyyteen, vastaan juoksee 7.30-jänikset ja heidän takanaan viimeiset juoksijat.  Heillä on vielä puolikas edessään tai jo puolet takanaan, miten sen vain haluaa nähdä. Täällä on kahdeksan tunnin aikaraja.
 
Vauhti on hyytynyt, mutta kun Buckinhamin palatsi lähestyy, tapahtuu pieni piristyminen. Viimeinen suora on silti pitkä, mutta lopulta olen maalissa. Saan mitalin, paidan, avaruusviitan ja pussin, jossa on juotavaa ja syötävää. Järjestelyt ovat toimineet koko ajan todella hyvin. Olen väsynyt ja onnellinen.



Silti matkaa on vielä jäljellä. Tungos jatkuu Trafalgar Squarella ja Strand Streetillä. Onneksi kävelyreitti hotelliin on suora, vaikka katu ei olekaan selvänä edessä vaan täynnä vaeltajia. Käyn tarkistamassa Cole Hole -pubin, mutta siellä ei ole (enää) tuttuja juoksijatovereita, nopeita kun olivat ja nopeiksi tiesinkin. Toki paikka on täynnä juoksijoita, mutta siirryn hotelliin, suihkuun ja virkistäytymään. 


Pienen palautumisjakson jälkeen lähdemme liikkeelle. Testaamme hotellin baarin, mutta siellä ei kuulukaan iloisten maratoonareiden puheensorinaa, joten jatkamme matkaa sopivaa ruokailupaikkaa etsien. Pihvipaikkoihin tarvitsisi pöytävarauksen ennakkoon, joten pubiruoalla mennään ja sillä pärjää hyvin. Tarjoilu on sujuvaa ja jälkiruokakonjakkikin on jo valmiiksi lorautettu kahvin sekaan.

Kotimatkalla käymme vielä nappaamassa tuopilliset kantapaikassamme Cole Holessa. Siellä on paljon maratoonareita ja paljon yhteistä puheenaihetta. Pubin tarjoilu loppuu, mutta meininki ei. Maratonkokemusta loppuillan seurueella taitaa olla yli tuhannen maratonin edestä.

Täällä ei olla sarvi otsassa - paitsi ehkä yksi

Maanantain ohjelmana on kotimatka, siihen on varattu koko päivä. Hyvä reissu!





sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Zürich Marathon 10.4.2022


On kahdeskymmenes vuosi, kun juoksen maratoneja. Toisaalta ensimmäisestä maratonista ei ole vielä aivan yhdeksäätoista vuottakaan (kesäkuu 2003). Keräilen mielelläni sekä uusia maratonmaita että -kirjaimia. Niinpä Sveitsi ja Zürichin maraton kevään avaukseksi oli innostava kaksi kärpästä yhdellä iskulla -valinta. Syksyllä juoksukerhon kaudenpäättäjäislenkkisaunakokouksessa kannatin tätä valintaa ja se kannatti. Vaikkakin Venäjän tekoset edellisen ulkomaanmaratonin, Kiovan, jälkeen, veivät Z-kirjaimelta hohdokkuutta... No tämä onkin oikeastaan ZZ-maraton, sillä Zürichin pankin sponssaamia Zürich-maratoneja juostaan monessa monessa kaupungissa. Minun olisi vielä keksittävä maratonit kirjaimille Q, U, X, Ä ja Ö, että koko aakkosisto olisi katettu. (ks. aakkoset)

Z - hän on aivan lopussa! (leikkisäksi tarkoitettu viittaus Costa-Gavrasiin)

Zürichiin on lähdössä tutut juoksijat Heikki ja Teijo rouvineen. Minä sain houkuteltua matkakumppaneikseni Mimmin ja Lauran, joiden kanssa on jo vahva kokemus matkailusta maratonkohteisiin. Zürichissä meillä on paikallisvahvistusten kanssa parhaimmillaan yhteensä yhdeksän hengen seurue juoksijoita ja kannustajia.

Meidän osaltamme matka alkoi varhain lauantaiaamuna. Finskin suora lento oli jokseenkin täynnä, kentältä kaupunkiin pääsi näppärästi junalla ja lähellä asemaa oli kauppakeskus, josta numerolappusia jaettiin. Sitten olikin enää lyhyt kävely hotelliin yli kanavan ja joen, päivä oli jo iltapäivän puolella ja saimme yksinkertaiset ja asialliset huoneemme. Kaupungin hintatasosta ehti saada jo käsityksen matkan varrella. Matkan loppupuolella huomaamme, ettei rahaa tarvitakaan, vaan kaikesta selviää kortilla. Matkustaminen oli helppoa, passeja ei tarvinnut näyttää, ei myöskään koronapassia. Maskeja käytettiin kiltisti ensimmäisenä päivänä, mutta sen jälkeen olimme mekin maassa maan tavalla - maskeja täällä ei näytetä käyttävän missään. Tämä on silmiinpistävä ero viiden kuukauden takaiseen Kiovaan, jossa kaikkialla käytettiin maskeja kuuliaisesti. 

Ensimmäisen illan ohjelmassa oli tutustuminen FIFA-museoon. Sitä ennen olimme ehtineet jo puolivahingossa nähdä monia keskeisiä nähtävyyksiä käveleskellessämme cityn ja vanhan kaupungin alueella. Jalkapallomuseon jälkeen etsimme seurueemme kanssa sopivaa ruokapaikkaa, ja se ei ollutkaan helppo tehtävä lauantai-iltana, silllä osa ravintoloista oli kiinni, osaan olisi tarvinnut etukäteispöytävarauksen. Onneksi pääsimme pizzeriaan, sillä nälkä, myöhenevä ilta ja tietoisuus aamuvarhaisesta herätyksestä alkoi jo vaivata. Sitten vaan Coop-kaupasta patonki aamuksi ja nukkumaan. Maraton starttaa aamulla jo 8:15.

Sunnuntaiaamuna kello herättää hyvissä ajoin ja velvollisuudentuntoisesti pureskelen kuivaa sämpylääni. Tällä sitä on pärjättävä muutama tunti. Pukeutuminen ja lämpötila mietityttää. Illalla oli kylmää ja nyt mittari näyttää +1 °C. Päädyn pitkiin juoksuhousuihin, pitkähihaiseen paitaan, jonka päälle vielä kevyt oranssi takki, ohut putkikauluri, pipo päähän ja käsineet käteen. Tavarasäilytyksen ja lähdön välimatka on sen verran pitkä, ettei tee mieli ottaa muuta kuin päälle tulevat vaatteet mukaan. Lisäksi on muovi on varalla.

Kävelen kohti lähtöpaikkaa Quaibrückellä. Reitti on selvä, sen jo eilen opin. Matkan varrella viritetään juomapistettä 40 km kohtaan. Muitakin juoksijoita on matkalla, joten epävarmuutta suunnasta ei tule. Teijo ja Heikki asuvat eri hotellissa ja lähtevät nopeampien karsinasta, joten ennen lähtöä en heitä näe. Sää on kaunis ja mittarilukemia lämpöisempi, tunnen olevani hieman ylipukeutunut. Muovia ei tarvita.

Zürich-järvi ottaa tyynesti vastaan maratoonarit 

Karsinat täyttyvät ja starttihetki lähestyy. Olemme tiiviisti, kun laukaus ilmeisesti kajahtaa, tai ainakin joukko lähtee etenemään. Noin neljän minuutin kuluttua olen lähtöviivalla ja käynnistän puhelimen sportstrackerin. Lähdemme juoksemaan. 


Zürich-järvi on pitkä luikero järvi, jonka pohjoispäässä Zürichin kaupunki on. Aluksi maratonilla juostaan vähän matkaa järven itärantaa etelään, sieltä tullaan takaisin hieman eri reittiä, sitten juostaan kierros kaupungilla aina lähelle rautatieasemaa asti ja sen jälkeen hiven järven länsirantaa, sitten mennään taas jo tutun sillan kautta järven itärantaa, mutta tällä kertaa niin pitkälle, että reilu puolikas ehtii täyttyä. Käännös on noin 24 km kohdalla. Sieltä juostaan takaisin rantaa pitkin, käydään jo aiemmin tuttu kierros kaupungilla ja juostaan länsirannan puolella olevaan maaliin. Yksinkertaista silloin kun reitti on hyvin merkitty ja muita juoksee edellä. Täällä on. 

Kuva: Sportograf

Matka sujuu mukavasti ja mikäpä on juostessa, kun kaikki on kunnossa. Keli on kohdallaan, reitti on ihanteellinen ja kauniskin, huolto ja järjestelyt toimivat. Huoltopisteillä on tarjottavia, vettä, urheilujuomaa, geelejä ja syötäviä. Syötäviä en ota, mutta geelin otan, ja nautin sen ennen seuraavaa vesitankkausta. Viimeisellä pistellä, kun muut eväät eivät enää maistu, huomaan, että siellä on kokistakin, ja se maistuu. 

Järven länsirantaa etelään

Ensimmäinen puolikas menee 5:30-6:00 vauhdilla. Hieman ennen puoliväliä neljän tunnin jänöset menevät ohi. Juoksen niiden mukana jonkin matkaa, mutta juomapisteiden kohdalla etäisyyys kasvaa. Puolikkaan aika on 43 sekuntia yli kahden tunnin. Teijo tulee vastaan ennen kääntöpistettä ja Heikki kohta perässä. Tunnistan heidät äänestä, kun huutavat minulle, juoksen aurinkoa päin, enkä itse ehdi tunnistaa vastaantulijoita. 

Kolmekymppiä menee vielä juuri alle kolmen tunnin, sitten vauhti hiipuu vielä lisää. Normi juoksu minulle. Mutta ei mitään kipuja tai vaivoja, ei kramppia tai jomotusta, puhdasta väsymistä ja sen kanssa aina pärjää.

Kannustus kaduilla on hyvää. Yleisin huuto on hophop, se joskus hieman tylsä huuto, mutta pääasia että kannustetaan. Meillä on nimet numerolapuissa ja usein kuulen nimeäni huudettavan. Paras on vanha herra, joka huutaa "Juha Mieto", vaikkei minulla ole edes kunnon partaa.

Joka maratonilla ei ole tällaista bändiä

Vihdoin saavun jo aamulta tutulle 40 km huoltopisteelle. Aikaa on kulunut jo parikymmentä minuuttia yli neljän tunnin, vesi ei maistu, urheilujuoma ei maistu, purtava ei maistu, mutta onneksi täällä on jo mainitsemaani kokista ja se vielä maistuu. Edessä viimeiset kaksi kilometriä. Ennen viimeistä käännöstä kuulen tuttuja ääniä, Mimmi ja Laura ovat kannustamassa. Ei ole enää pitkä matka maaliin. Käyn vielä kääntymässä ja lähestyn maalia, taas kuulen nimeni mainittavan, tosin erilaisella aksentilla kuin äsken. Kuulutus kuuluttaa saapumiseni. Tulen maaliin, saan tytöiltä onnittelut, saan mitalin, tankkausjuomaa ja Finisher-paidan. 

Maaliin (Video: Laura)
Maaliin (Kuva: Sportograf)

Vaellamme kohti hotellia. Matkan varren terassilla on tuttu seurue, tämä oli hyvä reittivalinta. Istahdamme hetkeksi, saan vilttiä hartioille etten paleltuisi. Siltä ei tunnu, mutta kylmä hiipii kuitenkin helposti. Hotelliin, juotavaa, raportti kotiin, juotavaa, suihku, juotavaa, päiväunet, juotavaa...

Marcel on varannut meille illaksi viihtyisän pöydän vanhasta kaupungista. Matkalla näemme lisää nähtävyyksiä. Tämä on kaunis kaupunki. Illallisella meitä on yhdeksän henkeä, juoksua käydään läpi uudestaan, proteiineja tankataan, nestevajausta torjutaan. Euroopan tilannetta käsitellään, Ukrainasta puhutaan. Väistämättä.

Maratonillan iloinen seurue

Maanantai koittaa edellispäiviä lämpimämpänä. Aamupäivällä tutustumme lähellä olevaan vanhaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Iltapäivällä päätämme tehdä reippaan kävelyretken eläintarhaan, jos vain jaksamme. Nousu on melkoinen. Muu seurue on menossa järviristeilylle. Kävelemme eläintarhaan, eläintarhassa ja eläintarhasta takaisin, mittariin kertyy päivän mittaan puolimaratonin verran askelia. Hyvää palautumista seuraavassa päivässä varoin. Paluumatkalla teemme pöytävarauksen vanhan kaupungin pihviravintolaan, hyvin lähelle eilistä paikkaamme. Proteiinitankkaus jatkuu.

SportsTrackerin mukaan nousua tulee reilusti yli 200m


Tiistai koittaa edellispäiviä lämpimämpänä. On kevään, jopa kesän tuntua. Aamupäivän ohjelmassa on taidemuseo, Kunsthaus Zürich. Kahden rakennuksen kolmessa kerroksessa on paljon nähtävää. 

Aus Liebe zur Kunsthaus




Illalla on lento kotiin.